Fysioterapeutin neuvot

Erika Thid, legitimerad fysioterapeut hos Rehaboteket

NEUVOT & TUET

Keskustele fysioterapeutin kanssa

Takaisin Vinkit ja ohjeet Erika Thid

Mitä eroa on hyppääjän polvella ja Osgood-Schlatterin taudilla?

Nuori pitelee polveaan liikuntahallissa

 

Hyppääjän polvi ja Osgood-Schlatterin tauti aiheuttavat molemmat kuormitukseen liittyvää polvikipua polvilumpion ja polvilumpiojänteen ympärillä. Oireet tuntuvat kuitenkin eri kohdissa ja esiintyvät usein eri-ikäisillä. Hyppääjän polvi on jännevaiva, jota esiintyy etenkin aktiivisilla nuorilla ja aikuisilla. Osgood-Schlatterin tauti puolestaan liittyy kasvualueen lähellä tapahtuvaan ylikuormitukseen ja esiintyy erityisesti lapsilla ja teini-ikäisillä.

Kivun syytä ei aina voi päätellä pelkästään sen sijainnista. Kivun sijainti, henkilön ikä, harjoittelumäärä ja oireiden alkamistapa antavat kuitenkin tärkeitä vihjeitä.

Hyppääjän polvi oireilee lähellä polvilumpiota

Hyppääjän polvea kutsutaan myös patellatendinopatiaksi. Siinä polvilumpiojänne on herkistynyt kuormitukselle. Jänne kulkee polvilumpiosta sääriluun yläosaan. Kipu tuntuu useimmiten suoraan polvilumpion alapuolella, mutta joskus sitä voi esiintyä koko jänteen matkalla tai sen tietyissä osissa.

Vaiva on tavallinen lajeissa, joihin kuuluu paljon hyppyjä, nopeita suunnanmuutoksia ja räjähtäviä liikkeitä. Koripallo, lentopallo, jalkapallo ja juoksu ovat tyypillisiä esimerkkejä. Myös fyysisesti raskas työ, jossa nostetaan toistuvasti tai ollaan paljon kyykyssä, voi kuormittaa jännettä.

Aluksi kipu tuntuu usein lämmittelyn aikana tai liikunnan jälkeen. Kun oireet ovat jatkuneet pidempään, myös portaissa kulkeminen, kyykistyminen ja tuolilta nouseminen voivat sattua. Jänne voi aristaa painettaessa. Hyppääjän polvi kehittyy yleensä vähitellen eikä yksittäisen loukkaantumisen seurauksena.

Osgood-Schlatterin tauti liittyy kasvuun

Osgood-Schlatterin tautia, jota kutsutaan myös Schlatterin taudiksi tai Schlatterin polveksi, esiintyy lapsilla ja nuorilla, joiden luusto kasvaa edelleen. Oireet tuntuvat sääriluun yläosassa polvilumpiojänteen kiinnityskohdassa. Alue sijaitsee muutaman senttimetrin polvilumpion alapuolella. Samankaltaisia oireita voi esiintyä myös polvilumpiojänteen kiinnityskohdassa polvilumpioon. Tällöin tilaa kutsutaan Sinding-Larsen-Johanssonin taudiksi.

Osgood-Schlatterin taudissa jänteen kiinnityskohta ärtyy, kun reisilihas ja polvilumpiojänne vetävät toistuvasti kasvualueesta. Tämä on erityisen tavallista nopean kasvun vaiheissa, kun harjoitteluun kuuluu samalla paljon juoksua, hyppyjä tai potkuja.

Kipu tuntuu usein sääriluun selvästi erottuvan kyhmyn kohdalla. Kyhmy voi olla arka ja joskus turvonnut. Polvillaan oleminen, juokseminen, hyppiminen tai portaissa kulkeminen voivat pahentaa oireita. Joillakin oireita esiintyy molemmissa polvissa. Kyhmy voi jäädä näkyviin myös kivun loputtua ja kasvun päätyttyä.

Ikä ja kipukohta antavat vihjeitä

Selkein ero on, että Osgood-Schlatterin tauti ja Sinding-Larsen-Johanssonin tauti liittyvät lähes aina käynnissä olevaan kasvuvaiheeseen. Hyppääjän polvea sen sijaan voi esiintyä sekä vanhemmilla nuorilla että aikuisilla, eikä se johdu luuston kasvamisesta.

Hyppääjän polvi tai Osgood-Schlatterin tauti eivät yleensä aiheuta polvinivelen lukkiutumista. Koko polven voimakas turvotus, epävakaus tai äkillinen isku viittaavat siksi siihen, että muut rakenteet voivat olla vaurioituneet ja tilanne on syytä arvioida.

Kuormitus ja liikuntaan palaaminen

Molemmissa vaivoissa kuormitus on yleensä mukautettava tasolle, joka ei selvästi lisää kipua. Täydellinen lepo on harvoin ainoa ratkaisu. Hyppääjän polven kuntoutuksessa keskitytään usein reisilihasten ja polvilumpiojänteen asteittaiseen voimaharjoitteluun. Hyppyihin, juoksuun ja raskaampiin polviharjoituksiin palataan vähitellen oireiden mukaan.

Osgood-Schlatterin taudissa harjoittelumäärää voi olla tarpeen vähentää kivuliaiden jaksojen aikana. Lapsi voi usein jatkaa liikkumista, jos kipu on hallittavaa ja palautuu tavanomaiselle tasolleen liikunnan jälkeen. Lonkan, reiden ja pohkeen liikkuvuus- ja voimaharjoittelu voivat kuulua kuntoutukseen.

Polvilumpiojänteen tukinauha vai polvituki

Polvilumpion jänteen tukinauha asetetaan polvilumpion alapuolelle jänteen päälle, ja se kohdistaa jänteeseen painetta liikunnan aikana. Useissa malleissa on painetyyny, jonka voi siirtää arimpaan kohtaan kuormituksen yksilöllistä keventämistä varten.

Polvilumpion kohdalta avoin polvituki puolestaan ympäröi koko niveltä ja antaa kompressiota laajemmalle alueelle. Sopiva vaihtoehto riippuu arkuuden sijainnista ja siitä, kuinka paljon polvea kuormitetaan. Osgood-Schlatterin oireiden aikana urheilua jatkaville lapsille käytetään useimmiten tukinauhaa suuremman tuen sijaan, koska se on huomaamattomampi housujen alla ja helpompi riisua harjoitusten välillä.

Tuki ei säätele kuormitusta puolestasi, mutta voi tehdä liikkumisesta hallittavampaa sillä välin. Jos tarvitset apua valintaan, voit saada henkilökohtaista neuvontaa laillistetulta fysioterapeutilta.

Fysioterapeutti tai lääkäri voi arvioida kivun sijaintia, lihasvoimaa, liikkuvuutta ja sitä, miten polvi reagoi eri liikkeisiin. Hakeudu hoitoon, jos kipu voimistuu jatkuvasti, ei vähene liikunnan mukauttamisesta huolimatta tai vaikuttaa kävelyyn ja uneen. Arvio on erityisen tärkeä, jos esiintyy selvää turvotusta, kuumetta, punoitusta tai lukkiutumista tai jos polvi pettää, etenkin kaatumisen tai vääntövamman jälkeen.